Kyllä. Olen aivan kamala huijari ja viimeisen päälle riistäjä. No, tämä ei ole fakta vaan pääni sisällä vellova tunnekuohu.
Pohjustukseksi kerrottakoot, että minulla on rakennusalan yritys. Sitten kävi niin, että sain tutulta yritysasiakkaalta toimeksiannon. Hänen ongelmansa oli kivimuuri. Kivimuuri oli rakennettu väärin ja se piti korjata. No sehän korjattiin ammattimiesten toimesta. Ammattimiehet eivät olleet minun palkkalistoillani, vaan toisen yrityksen ja he tekivät korjauksen viime vuonna.
Sattui kuitenkin niin ikävästi, että asiakkaani oli antanut väärät ohjeet korjaajille. Nyt oli siis aika yrittää josko kolmas kerta toden sanoisi. Ryhdyimme toimeen ja sovimme tekevämme työn tuntiveloituksella. Toinen vaihtoehto olisi ollut laskea kiinteä urakkatarjous, mutta se oli hankala laskea.
Kun korjataan vanhaa, on se aivan eri puuhaa kuin uuden rakentaminen. Pitää varoa olemassa jo olevia rakenteita ja silti joudutaan uusimaan paljon sellaistakin mikä ei varsinaisesti ollut pielessä. Tällä kertaa vanhan korjaaminen on todella hankalaa. En ala kertomaan sen kummemmin, työ vain on tuskaisen hidasta ja laajenee jatkuvasti.
Aluksi ajattelin, että hienoa - saamme varmaa tienestiä ja saamme näyttää että osaamme hoitaa homman. Nyt kun työ on jatkunut ja jatkunut on mieleeni tullut ikäviä ajatuksia. Työ tulee maksamaan aivan järjettömän paljon. Se ei ole meidän vikamme. Mutta koen silti syyllisyyttä siitä, että asiakas tulee järkyttymään.
Lasku olisi tietenkin yhtä suuri myös muilta yrityksiltä. Asiakas saa hyvin korjatun muurin ja voi olla varma, että se todellakin on hyvin korjattu. Yritän pitää tämän mielessä.
