Miksi kirjoitan tätä

Miksi aloin työstämään tätä blogia? Olen päässyt vaativiin hommiin koulututkinnon perusteella. Koulussa ei kuitenkaan opetettu miten hommat hoidetaan kotiin. Olen joutunut opettelemaan kaiken itse ja se on ollut rankkaa. Haluan auttaa sinua, jotta voisit oppia helpommin. Kaikkien ei tarvitse oppia vaikeimman kautta, vaikka se onkin Suomessa niin ylistettyä.

Mitä hyödyn siitä, että sinä pärjäät paremmin työssäsi? Suomessa asiat ovat perseestä, mutta haluan kuitenkin asua täällä seuraavat 80 vuotta. Minulla on kivempaa, jos kaikilla muillakin on kivempaa. Lisäksi samalla kun opetan juttuja sinulle, opin koko ajan lisää itse. Haluan siis kehittyä ja mikä olisikaan parempi houkutin kuin se, että haluan olla vielä parempi kuin sinä!

Olen esimiestyötä tekevä insinööri joten juttuni lähtee siltä pohjalta, mutta on sovellettavissa muillekin kuin inssipomoille. Työssäni 40 prossaa on aikatauluja, 40 ihmissuhteita ja vain 20 prossaa tekniikkaa, minkä senkin voi tarkistaa kirjoista ja suunnitelmista.

Itselläni homma meni näin: Olin koulussa neljä vuotta ja meininki oli hyvä. Me hehkutettiin sitä töihin pääsyä sitten valmistumisen jälkeen. Sitten kun valmistutaan niin tulee isoa rahaa, on Audia ja voi käskyttää alaisia ja on vaan nin hienosti kaikki. Vitsi kun loppuis tää koulu jo.

Totuus iskee
Sitten se kevät koitti ja todistus oli kourassa. Työpaikkakin oli valmiina kesätöiden perusteella ja just sellanen kovan luokan paikka olikin. Varmaan ekat puoli vuotta oli vaan niin siistii. Tuli puhelinta ja läppäriä ja sai kertoo miten siistissä mestassa on töissä. Oli kesä ja homma oli lunkia.

Sitten tuli syksy. Hommaa tuli lisää ja alettiin vaatia enemmän. Kämmejä ei saanu enään kokemattomuuden piikkiin vaan tuli vittumaista palautetta. Aikataulut alkoi kusemaan ja asiakkaat oli sen takia pahana. Alaiset oli pahana kun piti painostaa niitä koko ajan. Jännitin pomojen seuraavia puheluita.

Töiden jälkeen ajoin sillä hienolla autolla sinne hienoon kotiin missä odotti hieno nainen. Ja mitä helvettiä, olin niin poikki että olin ihan zombi. Kaikki energia meni siihen, että koitin pysyä hereillä. Tämmöstäkö tää on sit nelkyt vuotta tästä eteenpäin? Ja oon kai vaan niin paska työssäni kun sit on niitä leveesti hymyileviä onnistujia jossain Kauppalehdessä joka päivä.

Töissä tuli onneks vähän hiljaisempi talvi ja olin lomautettuna pari kuukautta. Se oli ihan parasta. Latasin niitä akkuja ja etin netistä jotain säästövinkkejä kun kuukausitulot vähän tippui. Siinä selaillessa aloin löytään mielenkiintoisia sivuja ja ne oli lähinnä ihmisten pitämiä blogeja.

Aloin lukemaan säännöllisesti niitä ja löysin koko ajan uusia hyviä. Palasin töihin ja jatkoin lukemista. Olin koukussa lukemiseen. Löysin koko ajan hyvää settiä ja sain apua töihin. Huomasin miten vähän tiedän oikestaan mistään kun koko ajan opin uutta.

Aloin huomaamaan, miten kujalla ne muut siellä töissä oli. Niillä oli varmaan ihan samat ongelmat kuin mullakin. Ennen sellasista tosi itsevarmoistakin tyypeistä aloin aistimaan epävatmuutta. Aloin jotenkin pärjäämään ja sain lisää virtaa. Elämä alkoi olemaan taas kivaa vaikka kävin töissä. Ja elämä jatkui myös illalla.

Ja nyt haluan auttaa myös sinua hoitamaan homman kotiin!