Minustako verkkokauppias?

larukucafe / Flickr

Ryhtyisinkö verkkokauppiaaksi? Tätä kysymystä olen pyöritellyt mielessäni useita vuosia. Mitään en ole kuitenkaan tehnyt. Paitsi selvitellyt taustoja ja mietiskellyt ja pohtinut. Vuodet kuluvat ja nyhjään saman asian ympärillä edelleen.

Armahdan itseäni hitusen. Olen kuitenkin mennyt eteenpäin ja kulkenut tätä salaista haavettani tukevia polkuja pitkin. Verkossa olen puuhastellut nettisivujen parissa vuodesta 2000 lähtien. Pientä kauppaa olen tehnyt aina ja noin vuosi sitten kypsyi päätös hypätä palkkatyöstä yrittäjyyteen. Yritys on pyörinyt hyvin, mutta silti se verkkokauppa kiehtoo minua - oikeastaan se jo huutaa korvaani: ALOITA JO!

Mikä siinä niin kiehtoo?

Bisnesmielessä tietysti raha ja tässä tapauksessa markkinoiden uusjako. Verkkokaupankäynti kasvaa tällä hetkellä voimakkaasti, mutta on saavuttanut vahvan aseman. Mistään uutuudesta ei voida enään puhua. Itse aloitin verkosta tilaamisen joskus vuoden 2000 tienoilla. Niin, se raha. 80-luvulla joka kaupungissa oli oma erikoisliikkeensä tuotteelle kuin tuotteelle ja 90-luvulla kauppa alkoi keskittymään isompiin yksiköihin. Myös kaupankäynnin rahallinen arvo kasvoi ja jättiläiset kahmivat isoja liikevaihto-osuuksia. Nyt nämä osuudet ovat uudelleen jaossa.

Prisma on hiljattain avannut verkkokauppansa. Jos olen kiinnostunut ruuanlaitosta niin ostan paistinpannun mieluumin aiheeseen perehtyneestä nettikaupasta kuin Prisman nettikaupasta. Miksi? Koska se on ihan yhtä helppoa, tai siis helpompaa, koska ainakin äsken Prisman kauppa kaatuili. Lisäksi luotan erikoisliikkeen osaavuuteen ja palveluun enemmän kuin korporaatiojättiläiseen. Fyysisen Prisman etunahan on, että kaikki saa samasta paikasta. Netissä tästä kilpailuedusta ei ole hyötyä, koska voin avata sormia napsauttamalla uuden välilehden ja taas ollaan uudessa erikoisliikkeessä.

Rahaa siis on jaossa niille ketkä osaavat ottaa. En väitä, että se olisi jotenkin helppoa. Siksihän tässä itsekin olen niin pitkään pähkäillyt. Sitten yksi kiehtova asia on älyn, tutkimuksen ja ammattitaidon uusi tuleminen kaupankäyntiin. Toki tätähän tietysti kaikki kovat pelurit reaalimaailmassakin hyödyntävät (IKEA tulee ensimmäisenä mieleen). Verkkokaupassa myyjän persoonallisuudella ei ole väliä. Äly voittaa ulkoiset ominaisuudet. Finninaamainen nörtti voi olla todella kova kauppamies rintaliiveihin erikoistuneessa verkkokaupassa. Voisiko näin olla ikinä kivijalkaputiikissa?

Kolmantena seikkana minua kiehtoo skaalautuvuus. Nykyaikaisilla ostopalveluilla voisin kasvattaa kauppaani ilman, että joutuisin palkkaamaan lisähenkilökuntaa. Softa on kivasti pilvessä, esim. MyCashflow. Maksunappulat ja pankkiyhteydet ovat valmiina, varastonhallinta ja kirjanpito on linkitetty softaan. Sitten varastointi samasta firmasta ja myös tuotteiden pakkaus ja lähetys. Kusti poljettaa tuotteet asiakkaille. Aloituskustannukset ovat pienet ja kulut kasvavat vasta myynnin mukana. Toki nuo firmat osaavat omansa ottaa jos kauppa lähtee kulkemaan, mutta onpa tehty helpoksi aloittaminen. Voinko perustaa kivijalkamyymälän ja maksaa vuokraa vähän sen mukaan kun myyntiä tulee?

Haaveiden mielikuvani verkkokaupasta on pitkälle automatisoitu rahantekokone, jossa itse säätelen nappuloita ja haistelen tulevia hittituotteita samalla kun istun kesämökin laiturilla. Ainakin teoriassa se olisi mahdollista.

Seuraavassa kirjoituksessani käyn läpi verkkokaupan perustamisen kustannuksia ja pyörittämisen kulurakennetta.