Mitä tekisit jos kukaan ei katsoisi? Tämä on tämmöinen uskallusta mittaava kysymys. Vastauksena voi olla vaikka laulua, tanssia, itkemistä tai jotain ihan muuta. Kuitenkin jotakin, johon liittyy epävarmuutta ja mahdollisesti naurunalaiseksi joutumista. Tähän on yleensä helppo vastata.
Mitä jos käännetään kysymys toisin päin. Mitä tekisit, jotta kaikki katsoisi. Eli mitä teet ehkä jopa päivittäin, jotta saisit huomiota. Tähän voi olla vaikeampi vastata ja tämä saattaa nostaa pintaan kiusallisempia asioita. Saatat tehdä huomiohakuisesti todella typeriä asioita kun mietit asiaa pitkäjänteisesti ja ulkoapäin katsottuna.
Itse hoksasin tämän huomionkaipuun omassa tekemisessäni tässä lähiaikoina. Tähän liittyy myös vahva tunne ulkopuolisuudesta, joka on tullut osaksi identiteettiäni viimeistään teini-ikäisenä. Tunnen monesti olevani ulkopuolinen tai että minua ei ymmärretä ja siksi haen huomiota erinäisillä tavoilla. Tekemisilläni sitten monesti vielä lisään tai korostan tuota ulkopuolisuutta lisää. Eli yritän mielelläni antaa muille kuvan, että olen vaikka erikoinen, älykäs, varakas, rohkea, hullu, taiteellinen tai parempi kuin muut.
On mielenkiintoista huomata näin aikuisena, kuinka oma elämä on pitkälti edennyt tällaisen piilossa olleen alitajuisen tarpeen johdattamana. Olen ajoittain pukeutunut tämän takia huomiota herättävästi. Tälläkin hetkellä tahdon viestiä ulkoisella olemuksellani muille omaa asemaani tai jonkinlaista asemaa, jota tavoittelen.
Sosiaalisen median käyttöäni leimaa tuo sama tarve. Haluan siellä tekemilläni julkaisuilla, kommenteilla ja peukutteluilla viestiä omaa ainutlaatuisuuttani ja erikoisuuttani. Haaveitani leimaa tuo tarve. Haaveilen työskenteleväni arvostetussa ammatissa, jossa on korkea palkka ja status. Ihailen tällaisia ihmisiä. Haaveilen maineesta ja omaisuudesta. Joskus yritän saada huomiota korkean sosiaalisen statuksen henkilöiltä. Saatan tehdä typeriä asioita huomion saamiseksi. Nautin tästä huomiosta ja minua on helppo ohjailla haluttuun suuntaan, jos olen huomion pauloissa.
