Miten huijaat olympiamitalin itsellesi

Tämä pikku tarina on Tim Ferrisin kirjasta The 4-Hour Workweek. Siinä on jotakin todella kaunista ja inspiroivaa.

Dale Begg-Smith oli ilmassa pää alaspäin ja näki allaan vain valkoisia möykkyjä, mutta laittoi suksensa ristiin kuten oli jo niin monta kertaa tehnyt harjoituksissa. Takaperinvoltti onnistui täydellisesti ja Dale laski jyrkkää rinnettä maaliin voittaen kumparelaskun olympiakultaa Torinossa.

Dale oli intohimoinen freestylehiihtäjä, mutta myös intohimoinen IT-yrittäjä. Hän oli perustanut yrityksensä 13-vuotiaana 15-vuotiaan veljensä kanssa ja nyt 21-vuotiaana firmalla meni jo todella hyvin. Aktiiviuran jälkeistä itsensä ja työpaikan etsimistä ei ollut edessä. Dale harjoitteli kotimaassaan Kanadassa ja hieroi samalla bisneksiä ympäriinsä kestiten asiakkaitaan.

Urheilupiireissä oli kuitenkin totuttu vaatimaan kovaa työtä menestyksen eteen ja moinen vasemmalla kädellä touhuaminen ei käynyt päinsä, loistavista tuloksista huolimatta. Dale haistatti moisille työnarkomaaneille pitkät ja muutti Australiaan, jossa hänet otettiin hyvin mukaan pienempään maajoukkueeseen. Maa ei varsinaisesti ole mikään talvilajien ykköspaikka, joten moinen taituri oli oikein tervetullut.

Dale jatkoi omalla tyylillään optimoiden työnteon ja huippu-urheilun mukavasti keskenään, sai Australian kansalaisuuden ja loppu on historiaa. Not harder but smarter.

Sinulle on valehdeltu: sinä et olekaan sinä

Sinulle on valehdeltu.

Pulssisi nousee ja mielenkiintosi herää. Kysymykset pulpahtelevat mieleesi. Vain siksi, että minä halusin niin tapahtuvan. Hyvä, olet nyt tarkkana. Tämä tulee olemaan vaikeaa ja haluat kieltää kaiken ja jatkaa kuin ennenkin. Riippuu sisälläsi olevasta uteliasuuden jyvästä tuletko tekemään asialle jotakin.

Näin on mukava pikku esipuhe käyty läpi. Yritän jatkaa selkeästi ja turhia arvoituksia välttäen. Tämän kertainen kirjoitus käsittelee egoa ja minuutta - asia, joka on askarruttanut minua lapsesta asti. Kiinnostuin psykologiasta muutama vuosi sitten kun yritin saada jotain tolkkua läheisen ihmisen mielenterveysongelmaan. Se alkoi vetämään puoleensa todella voimakkaasti ja aloin tutkimaan muiden lisäksi itseäni.

Olin toiminut välillä hankalissa tilanteissa jälkeenpäin ajateltuna melko oudosti ja jotenkin kauko-ohjattuna, enkä pitänyt siitä. Esimerkiksi riidellessä saatoin kimmastua yhtäkkiä aivan liikaa ja ilman järkevää syytä. En hallinnut itseäni nurkkaan ahdistettuna. Miksi se tapahtui ja kuka minä oikeastaan olin? Dilemma oli suorastaan kiehtova, joskin todella iljettävä. Iljettävä, koska pureuduin omiin henkisiin mätäpaiseisiini. Sukelsin psykologian ja mieleni syövereihin ja olen vasta alussa matkallani, mutta haluan jakaa kanssasi havaintojani.

EGO

Egosta tulee nopeasti mieleen röyhkeä mersulla ajava keski-ikäinen mies. Hän ja hänen valtava egonsa. Eli siis hiljaisella kirjastontädillä on pieni ego?

Ei aivan. Jokaisella ihmisellä on ego ja suurin osa ihmisistä kuolee tietämättä mitä se tarkoittaa ja minusta se on sääli. Kun sinä ajattelet niin pääsi sisällä on ääni, jolla puhut itsellesi, eikö vain? Minä teen niin juuri nyt kun kirjoitan tätä ja sinun äänesi lukee sen. Ääni voi myös puhua vaikka englantia tai muita kieliä, mutta se on silti pääsi sisällä. "Minun ääneni" tai "minä", hmm... Minä. Minä luen tätä. Kuka minä? Se on sinun EGOSI joka tätä lukee ja siinä ei ole mitään pahaa.

Ego on se tietoinen mieli, jolla sinä ajattelet. Ei mitään sen kummempaa. Meillä kaikilla on sellainen ja hyvä niin. Ilman sitä emme pysyisi hengissä tässä fyysisessä maailmassa kovinkaan kauaa. Ihminen kun on todella haavoittuvainen ilman ajattelukykyään. Ajattele jos olisit nyt ulkona pelkkien viettäisi varassa - kauanko selviäisit hengissä?

Loit juuri ajatuksen tyhjästä, koska minä käskin niin. Pystytkö nyt ajattelemaan, että "minä olen minä"? Minä ainakin pystyn. Ääni päässäni sanoo "minä olen minä". Helppoa. Minä sitä ja minä tätä. Minä olen mies. Minä kirjoitan. Ja siinä on maailman suurin huijaus. Sinua kusetetaan oikein huolella, koska se ääni päässäsi et ole sinä vaan sinun egosi. Sinä et ole sama asia kuin sinun ajatuksesi. Sinun ajatuksesi et ole sinä. Ne ovat osa sinua, mutta sinä et ole ajatuksesi.

Äsken käskin sinun ajatella ja päähäsi tuli ajatus tyhjästä. Se ei ollut siellä valmiina odottamassa. Sinä loit sen mielessäsi kaikkine vivahteineen. Se tuli siis tyhjästä ja meni jonnekin. Onko se sinulla nyt tallessa? Eipä taida enään olla juuri se sama ajatus arkistoituna kuin tietokoneella. Ajatukset tulevat tyhjästä ja menevät pois lopullisesti. Se että sinun päässäsi oleva ääni miettii jotakin on vain ajatus. Ajatus, jonka sinun egosi teki sinulle. Kun menet nukkumaan niin myös egosi nukkuu ja silloin alitajuntasi näyttää upeita elokuvia sinulle, et vain aina muista niitä, koska herättyäsi ego on jo hyvinkin pirteänä.

On maagista, mutta myös kovin surullista huomata ettei olekaan se ihminen kuka luuli olevansa. Jos minä en ole minä niin kuka sitten olen? Tämä miete tuli taas egon suusta. Se on utelias ja tahtoo olla koko ajan ohjaksissa. Se haluaa kontrolloida mieluiten kaikkea ja sen perverssein unelma on olla maailman valtias. Mikään muu ei oikeastaan riitä sille. Ego haluaa aina enemmän kuin mitä on nyt. Ego myös loukkaantuu helposti. Kaikki voidaan tarvittaessa tulkita suurena loukkauksena egoa kohtaan.

Tällainen mukava veijari päässämme siis asustaa ja huijaa meitä minkä kerkiää. Onneksi tasapainoinen ihminen tietenkin ottaa tämän huomioon eikä porskuta vain egon varassa. Ja onneksi me kaikki olemme aina tasapainossa?

Muistele onnellisimpia hetkiäsi. Ajattelitko silloin todella intensiivisesti vai annoitko vaan tilanteen kantaa? Onnenhetkistä löytyy todellinen minuus, silloin ego ei suolla ajatusvirtaa jatkuvalla syötöllä vaan on sivuutettu hetkeksi. Mietipä sitä, jatketaan tästä joskus.

Mitä yhteistä on minulla, Mark Zuckerbergillä ja Jay Z:llä?

Mark Zuckerberg, Jay Z, Stephen Hawking ja Isaac Newton ovat perhanan menestyneitä omilla aloillaan. Minä en ole, mutta olen silti samaa porukkaa heidän kanssaan. Olemme Myers-Briggs -persoonallisuusluokituksen (MBTI) mukaisia INTJ-tyyppejä.

Tein kyseisen persoonallisuustestin varmaankin vuosi sitten, mutta en tainnut analysoida tuloksia silloin sen tarkemmin. Viime yönä kuitenkin innostuin aiheesta suunnattomasti uudelleen ja googlasin varmaankin kolme tuntia aihetta sivuavia artikkeleita. Testejä löydät googlella hakusanalla MBTI. 

INTJ:n kuvauksia:

"Introvertti, intuitiivinen, ajatteleva ja järjestelmällinen"

"Tämä tyyppi on kaikkein harvinaisin kaikista, ja heitä on alle 1% kaikista ihmisistä."

"INTJ:t ovat mieluummi takapiruja kuin johtajia, ja että he ottavat ohjat käsiinsä vasta siinä vaiheessa, kun kukaan muu ei kykene, ja he ovat läpeensä pragmaattisia ja immuuneja ohjesäännöille, iskulauseille, jargonille ja bullshit-bingolle."

"INTJ on tiedemies, systeemien rakentaja, teoreettisten mallien kokeilija ja soveltaja. Nämä tiedeharrastukset alkavat yleensä jo varhaisessa elämänvaiheessa. Hän suhtautuu kaikkiin elämän alueisiin järkevästi, ei tunteillen. Niinpä hänestä voi saada kylmän ja laskelmoivanan vaikutelman. INTJ on perfektionisti, joka uhraa kaiken aikansa projekteihin ja kokeisiin, joista on innostunut. Hän ei säästä itseään eikä muita."

Rakastan rauhassa lukemista ja uuden tiedon omaksumista, mutta vain jos olen itse saanut valita opiskeltavan aiheen. Jos jokin asia ei minua kiinnosta, niin motivaationi on todella surkea. Monet mielenkiintoiset lehtijutut tuntuvat vain esipuheelta ja loppuvat aivan kesken, koska haluaisin tietää kaiken silloin kun olen innostunut jostakin.

Minun on vaikea rentoutua, koska vaikka makaisin sohvalla niin mieleni ei lepää juuri koskaan vaan pyörittelen kaikenlaisia ideoita päässäni. Tälläkin hetkellä olen niin innostunut tästä aiheesta, että haluan kirjoittaa tätä tekstiä. Yritän samalla valmistella ruokaa lapsilleni ja se tuntuu stressaavalta, koska haluaisin keskittyä rauhassa kirjoittamiseen. Olen myös perfektionismiin taipuvainen ja harmittaa kun en pysty olosuhteista johtuen tekemään kunnollista tästä kirjoituksesta.

Olen taas entistäkin varmempi siitä, että kaikkien pitäisi tehdä juuri heille sopivimpia asioita eikä suostua tallaamaan ulkoisten paineiden alla vääriä polkuja.

Miten tehdä yhteistyötä mulkun tyypin kanssa

Välillä sitä joutuu tekemisiin uskomattoman mulkkujen tyyppien kanssa. Itse yritän löytää ihmisistä viimeiseen asti jotain hyvää ja olla sovitteleva, mutta joskus raja tulee vastaan. On ihmisiä, joiden elämä pyörii täysin heidän oman napansa ympärillä ja muuta siihen ei sitten mahdukaan. He saattavat olla joissain tilanteissa hyvinkin mukavia, mutta motiivi sille on aina oman edun tavoittelu.

Pyöritin edellistä yritystäni tällaisen ihmistyypin kanssa. Hommat sujuivat mahdottoman mukavasti kun asiat rullasivat hänelle edulliseen suuntaan. Ja kunnia siitä kuului hänelle, tietysti. Olen kärsivällinen, joten luovin tilanteessa noin vuoden, ennen kuin sain asialle pisteen ja tiemme erkanivat. Kärsivällisyyteni loppui kun aloin viettämään ennalta sovittua lomaani ja pidin puhelintani aika vähän mukanani.

Yrittäjäkumppanini oli yrittänyt soittaa minulle ja oli raivoissaan kun en ollut vastannut. Tämä ilmeni hänen lähettämästään tekstiviestistä. Odottelin muutaman tunnin, koska olin lomalla ja asia ei mielestäni ollut kiireellinen. Lähetin sitten tekstiviestin, jossa neuvoin häntä asian hoitamiseksi ja kerroin olevani lomalla ja siksi estynyt välittömään yhteydenpitoon. Tästä alkoi melkoinen piinaviikko. Kaveri alkoi rummuttamaan soittoa soiton perään sekä lähetteli viestejä sisältönä "vaikee vastata saatana" ja muuta kohteliasta.

Olin tietenkin raivoissani. Miten hän kehtaa käyttäytyä minua kohtaan noin, vaikka olin palvellut häntä niin hyvin (tietenkin juuri siksi). Halusin lähteä mukaan sotaan ja vastata jotain piikikästä. En kuitenkaan tehnyt niin vaan aloin suunnittelemaan miten etenisin järkevästi ilmiselvästi henkisesti epävakaan ihmisen kanssa.

Paras ohje jonka löysin kuului näin:

"Jos alat painimaan sian kanssa, olette pian molemmat yltäpäältä paskassa. Ja siitähän sika nauttii."

Sain noudatettua ohjetta ainakin jotenkin ja irtaannuin omasta firmastani ja aloitin koko homman nollasta. Tämä oli todella masentavaa, mutta ainoa keino jatkaa eteenpäin. Siitä saankin vielä muutaman tarinan myöhemmin. Tällä viikolla, noin vuosi erostamme kaveri oli taas rimpauttanut. Olemme toki pitäneet kevyesti yhteyttä tässä välilläkin, joten tilanne oli ihan normaali.

Hän oli siis soittanut, enkä ollut vastannu, joten sain viestin: "Soita, asiaa". Minulla oli kiireinen päivä, enkä kerinnyt viestittelemään takaisin kuin vasta seuraavana päivänä. Tiedustelin mitä oli mielessä. Sain vastaukseksi puhelin soiton ja viestin "Mikä on niin vaikee vastata, olis vähän asiaa herran toimista firman ajoilta".

Hienoa! Verenpaineeni alkoi nousta ja mieleni teki vastata jotakin samalla mitalla. Sain kuitenkin pidäteltyä itseäni ja mietin tilanteen eteenpäin. Jos vastaan mitä tahansa, hän saa tahtonsa läpi töykeydellään. Jos en vastaa niin jään toki epätietoiseksi mitä asia koski, mutta ehkä ei muuta. Jos olen tehnyt jotain rikollista niin luultavasti asian hoitamista jatkaa poliisi. Enkä muistaakseni ollut mitään sellaista tehnyt.

Valitsin totaalisen ignoroinnin, poistin viestit, enkä ole herrasta kuullut nyt muutamaan päivään. Toimii siis ihan kivasti.

Narsisti pomona, mitä pitäisi tehdä?

Olen seurannut oikeudenkäyntiä tapauksesta Hilkka Ahde vastaan Timo Räty. Ahde on kokenut kiusaamista ja epäasiallista käytöstä esimiehensä Rädyn taholta ja juttua puidaan nyt oikeudessa. Aika hankala keissi, koska joudutaan pohtimaan miten ihmiset kokevat asioita. Kokemuksia on yhtä monta kuin on ihmisiäkin.

Taustamateriaalin perusteella Räty vaikuttaa piinkovalta ja kylmähermoiselta mieheltä. Hän on koulutukseltaan juristi ja työskenteli edunvalvontatyössä SAK:ssa ja AKT:ssä. Lakkojen käyttäminen aseena tuossa työssä oli hänelle tunnusomaista. Muistan uutispätkistä melkoisen pokerinaaman, joka tuli kommentoimaan tiukkoja neuvotteluja niiden ollessa kesken.

Räty on leimattu narsistiksi ja jopa psykopaatiksi. Näin voi ollakin, mutta toistaiseksi tämä on vain tietämättömien arvailua.

Sitten tämä Hilkka Ahde. Hän vaikuttaa Rädyn vastakohdalta. Ollut monessa erilaisessa työssä ja harrastuksessa mukana ja esiintynyt julkisuudessa silloin tällöin ilmeisesti omasta halustaan. Ahde vaikuttaa jopa hieman nauttivan julkisuudesta ja kansanedustajamiehensä mukanaan tuomista eduista. Ei siis ihan tavallinen toimistotyöläinen.

Voisin helposti ajatella, että tässä on kaksi hyvin erilaista persoonaa törmänneet pahasti yhteen. Rätyä vituttaa ainainen hössötys ja esiintyminen ja Ahde taas on tottunut näennäisesti ystävälliseen kohteluun. Tai sitten Räty on ilkeä narsisti ja kiusasi Ahdetta. Sitä emme ehkä koskaan voi tietää.

Narsistinen persoonallisuushäiriö on todella ikävä sairaus. Potilas kun ei itse sitä tunnista, jolloin hoitokin on lähes mahdotonta. Lisäksi syyt sairauteen löytyvät lapsuudesta ja sairas henkilö on täysin syytön sairauteensa.

Jos pomona on narsisti ja haluat asioiden muuttuvan niin et pysty tätä pomoa muuttamaan. Hän on ja pysyy narsistina. Hän saattaa kiusata sinua täysin puhtaalla omallatunnolla. Tilanne pitää hyväksyä. Olen töissä työpaikassa, jossa esimieheni on narsisti ja hän kiusaa minua. Sitten pitää alkaa miettimään miten edetään. Haluanko jatkaa ja kuunnella päivittäistä vittuilua vai enkö kestä sitä enään.  Jos haluaa jatkaa, niin sitten on kestettävä se mitä tulee. Epäreilua, mutta totta.

Jos taas haluaa parantaa elämänlaatuaan ja työpaikka tuntuu ahdistavalta niin kannattaa alkaa tekemään uutta suunnitelmaa ja irtautua sairaasta työpaikasta. Omaa mielenterveyttään ei kannata uhrata esimerkiksi uran takia.

Ohittamaton tarjous sinulle, jolla on unelmia

Haluatko olla orjalaumassa vai nähdä hieman vaivaa ja jäädä parin vuoden päästä eläkkeelle? Tällainen yhteenveto myyntitapahtumasta jäi mieleeni kun keski-ikäinen kaupparatsu kävi luonani esittelemässä loistavaa business-ideaansa.

Esittelijä oli saanut yhteystietoni ystävältäni. Puhelimessa esittelijä puhui paljon, mutta kertoi vähän. Kasvokkain kohdatessa hän kertoi edustavansa yritystä nimeltä Amway. En ollut aikaisemmin kuullut kyseisestä firmasta. Pesuaineita, kattiloita, kosmetiikkaa, vitamiineja ja energiajuomia, siinä suurinpiirtein tuotevalikoima.

En juurikaan syttynyt mistään tuotteesta. Pääasia ei kuitenkaan ollut tuotteet vaan verkostoon mukaan tuleminen. Hanki ihmisiä allesi ja saat passiivista tuloa, toki vaivaa pitää ensin nähdä. Ei kuulemma haittaa vaikka ei ole kiinnostunut tuotteista, koska myyminen ei ole pääasia. Voit toki myydä, mutta et ikinä saa siitä niin paljon rahaa kuin luomalla verkostoa. Kuulostaa hieman vääristyneeltä liiketoimintamallilta, ehkä jopa pyramidilta.

Nyt ei kuitenkaan ole kyseessä huijaus, koska on iso maailmanluokan firma, joka on toiminut jo vuosikymmeniä. Halusin tietää liikeidesta pähkinänkuoressa ja kysyin tuleeko raha siis värväämisestä. He eivät värvää vaan kokevat sen auttamistoimintana, mutta kyllä siitä se raha tulee. Puheessa vilisi yrityksen sisäinen jargonia Timanttitaso, Kruununsuurlähettiläs, unelmat.

Unelmat olivat päämoottori koko toiminnalle.  Esittely alkoi minun unelmieni kartoittamisella ja niihin palattiin koko setin ajan. Aika hyvä keino hämärtää faktoja :) Ainoat faktat netin puolelta kuulemma löytyvät vain heidän omilta kotisivuiltaan. Normaalisti hyvästä tuotteesta löytyy 90% suositteluja ja 10% kielteisiä kommentteja. Tässä keississä luvut näyttivät olevan päälaellaan.

Tähänkin löytyi vastauksena se, että kateellisia huutelijoita riittää. Haluatko olla köyhä huutelija vai rikas oman elämäsi herra? Pääti tällä kertaa skipata. Liiketoiminnassa tykkään siitä, että saan kaikki faktat faktoina ja voin itse laskea niistä mahdollisen tuoton. Tässä mentiin tuotot edellä ja faktat häivyttäen. Onnea kaikille mukaanmenijöille :)


PS. Aion kertoa tässä blogissa miten voit saavuttaa parempaa elämää ihan ilman rahaa ja sitoumuksia suurkorporaatioihin.

Vähemmän töitä, enemmän rahaa

Painoin koko kesän niska limassa, mistä kerroin edellisessä kirjoituksessani. Kiireellä on uskomaton voima syödä tuottavuus. Kiire on kallista. Yritän nyt ottaa toisenlaista otetta yrittäjyyteen. Vähemmän töitä, enemmän rahaa.

Olen torjunut muutamia työtarjouksia ja päätin hieman lomailla. Itse asiassa en ole juuri lomaillut, koska  sain parempia työtarjouksia. En ollut lainkaan odottanut sellaisia, mutta jostain niitä vain on tullut. Tavallaan vain istuin odottelemassa ja sitten nappasi. Pyydän hieman isompaa hintaa ja asiakkaat ovat silti tyytyväisiä kun saavat hommiaan eteenpäin.

Monen menestyneen ihmisen neuvo liian pienestä palkasta valittaville on yksinkertainen: pyydä enemmän. Monesti se todella toimii jos olet hoitanut asiasi hyvin ja hinnankorotus on kohtuullinen.

Katsotaan kuinka hyvin saan tämän vielä rullaamaan.

Kaikki munat samaan koriin ja homma menee päin helvettiä

Egoni alkoi ahneeksi keväällä ja se tuli perkeleen kalliiksi minulle. Olin pitänyt mukavan talvisiestan kotona takkatulen edessä loikoillen. Minulla ei oikeastaan ollut näin jälkikäteen katsottuna varaa niin pitkään lomaan, mutta tulipahan tehtyä ja oli se kyllä mukavaa.

Talven lomalla ehdin suunnitella kevään ja kesän työsesonkia huolella. Aloitin uuden yritystoiminnan nollasta keväällä ja suunnittelin paljon etukäteen miten toimin. Tuli kevät ja oli aika toimia. En saanut heti kauppoja ja pieni epätoivo alkoi hiipiä selkäpiihin.

Sitten tapahtui odottamaton käänne. Tapasin vanhan tuttavan, mikä johti tapahtumasarjaan, jonka päätteeksi minulle tarjottiin isoa kauppaa. Iso yritys tarjosi paljon toitä syksyyn asti, hinta oli tosin pienempi mihin olin tottunut. Voisin palkata henkilökuntaa ja investoida koneisiin, töitä oli varmasti.

Laskin yön yli tarjouksen järkevyyttä ja vakuutin ensin itselleni ja sitten vaimolleni kuinka hyvästä kaupasta olisi kyse. Olin vaarallisilla vesillä egoni kanssa. Halusin tarttua syöttiin ja minulla oli loman jälkeen virtaa tehdä lujaa töitä.

Simuloin excelillä kuinka paljon rahaa voisin tehdä tällä sopimuksella kesän aikana ja ilmoitin olevani valmis diiliin. Työt alkoivat ja samalla alkoivat myös kulut juosta. Palkkasin pari miestä kesätöihin ja aloin kouluttaa heitä. Lisää miehiä tarkoittaa lisää työvaatteita, palkkakuluja, paperitöitä... Sitten alkoi tulla muitakin töitä enkä osannut sanoa ei. Ajattelin, että voisin paikata ison diilin pientä hintaa kovahintaisilla yksittäistöillä.

Jouduin palkkaamaan lisää väkeä, jotta saisimme kaikki työt tehtyä. Oma aikani alkoi kulua opastamisessa, valvomisessa ja paperitöissä itse työnteon sijaan. Olin kuitenkin hullaantunut kasvavan yrityksen kehittämiseen. Olin kasvuyrittäjä ja minusta oli tulossa rikas. Tämä oli kuitenkin melko teoreettista, sillä yritykseni ei tuottanut kovinkaan hyvin. Ajattelin sen olevan vain alkukankeutta.

Jossain loppukesästä minulle kuitenkin valkeni, että hommat menevät päin persettä. Minun ylitöilläni firma pysyi juuri ja juuri hengissä ja työntekijäpuoli teki tavallaan pientä tappiota koko ajan. Työt alkoivat vähentyä ja jouduin irtisanomaan huonoimmat tapaukset. Se oli piinallista. Olin todella ylirasittunut ja niin oli myös vaimoni.  

Aloin laskemaan päiviä sesongin loppumiseen. Loppu tuli hitaasti, mutta varmasti. Tänä talvena ei pidetä siestaa. Käteen jäi rahan sijasta iso kasa kokemusta ja katkeria opetuksia, mutta myös hyviä referenssikohteita. Olin ahne ja laitoin kaikki munat samaan koriin. Minua ajoi pelko siitä, etten saisikaan töitä. Se oli turhaa pelkoa. Pitämällä kulut pieninä olisin voinut odotella sopivia töitä vielä vähän aikaa ja niitä olisi vuorenvarmasti tullut.

Nyt kuitenkin rakensin raskaan koneiston joka oli pakko pitää toiminnassa hinnalla millä hyvänsä. Keskityin täysillä yhteen asiaan ja tein sen niin hyvin kuin osasin. Asia oli väärä, enkä osannut sitä kovin hyvin. Nyt aion pitää sopivasti montaa rautaa tulessa yhtä aikaa.

Olen paskamainen riistäjä ja huijari

Kyllä. Olen aivan kamala huijari ja viimeisen päälle riistäjä. No, tämä ei ole fakta vaan pääni sisällä vellova tunnekuohu.

Pohjustukseksi kerrottakoot, että minulla on rakennusalan yritys. Sitten kävi niin, että sain tutulta yritysasiakkaalta toimeksiannon. Hänen ongelmansa oli kivimuuri. Kivimuuri oli rakennettu väärin ja se piti korjata. No sehän korjattiin ammattimiesten toimesta. Ammattimiehet eivät olleet minun palkkalistoillani, vaan toisen yrityksen ja he tekivät korjauksen viime vuonna.

Sattui kuitenkin niin ikävästi, että asiakkaani oli antanut väärät ohjeet korjaajille. Nyt oli siis aika yrittää josko kolmas kerta toden sanoisi. Ryhdyimme toimeen ja sovimme tekevämme työn tuntiveloituksella. Toinen vaihtoehto olisi ollut laskea kiinteä urakkatarjous, mutta se oli hankala laskea.

Kun korjataan vanhaa, on se aivan eri puuhaa kuin uuden rakentaminen. Pitää varoa olemassa jo olevia rakenteita ja silti joudutaan uusimaan paljon sellaistakin mikä ei varsinaisesti ollut pielessä. Tällä kertaa vanhan korjaaminen on todella hankalaa. En ala kertomaan sen kummemmin, työ vain on tuskaisen hidasta ja laajenee jatkuvasti.

Aluksi ajattelin, että hienoa - saamme varmaa tienestiä ja saamme näyttää että osaamme hoitaa homman. Nyt kun työ on jatkunut ja jatkunut on mieleeni tullut ikäviä ajatuksia. Työ tulee maksamaan aivan järjettömän paljon. Se ei ole meidän vikamme. Mutta koen silti syyllisyyttä siitä, että asiakas tulee järkyttymään.

Lasku olisi tietenkin yhtä suuri myös muilta yrityksiltä. Asiakas saa hyvin korjatun muurin ja voi olla varma, että se todellakin on hyvin korjattu. Yritän pitää tämän mielessä.

Oletko saamaton laiskuri? Minä olen.

Minulla on rakennusalan yritys ja työni painottuu kesään ja syksyyn. Näin tavella sitten hion konseptia ja yritän tehdä kaikkea mitä silloin pitäisi tehdä kun on aikaa.

Olen talvella lueskellut kaikenlaista opasta ja markkinointikikkaa. Nyt olisi se aika kun markkinointikikat pitäisi sovittaa oman yritykseni käyttöön. Mutta kun ei nappaa, ei sitten pätkääkään. Tiedän, että niistä kaikista olisi hyötyä, ainakin osasta. Oppaita on kiva lukea, mutta kun pitäisi tehdä itse jotain niin kiinnostus loppuu.

Päässä alkaa pyörimään kaikenlaista tekemätöntä asiaa ja ahdistusta pukkaa. Tänään muistin, että minullahan oli TO DO -lista niihin asioihin. Otin sen esiin ja huomasin, että sain siirtää muutaman asian tehtyjen joukkoon. Lisäsin muutaman tekemistä vaativan asian ja mieleni rauhoittui hieman. Oli palkitsevaa huomata kuinka paljon olin jo tehnyt. Palkitsin itseni välittömästi kupillisella kahvia.

Tämän verran halusin avautua. Oikeastaan mitään suurempaa en tällä kertaa osaa sanoa. Tee edes yksi asia päivässä ja sekin on parempi kuin ei mitään.

Miksi pankit eivät halua maksavia asiakkaita?

Pankkiin ei nykyään pääse sisään. Siis asiakkaaksi. Kai niitä on jo tarpeeksi.

Olen perustamassa uutta firmaa ja tarvitsen sille pankkitilin, -kortin ja tunnarit verkkopankkiin. Kuulostaa aika pieneltä toiveelta. En ole ronkeli hintojen suhteen. Kunhan pysytään järkevissä summissa niin en välitä missä rahat makaavat.

Ainoa vaatimukseni on, että voisin hoitaa homman internetin yli. En millään jaksaisi mennä istumaan pankkiin kuuntelemaan kuinka hienoja tuotteita heillä olisi tässä nyt uudelle yritykselle tarjolla. Tarvitsen vain perusjutut. En luottoa, lainaa tai neuvontaa.

Aloitin asian selvittelyn. Odotin, että edes jonkin suomalaispankin nettisivuilta löytyisi nappi "Perusta tili yrityksellesi". No eipäs löydykään. On vain nappeja "Varaa aika lähimpään konttoriimme". Ei inspiroi.

Sain hakkeroitua muutamaan pankkiin sähköpostiosoitteet yritystileistä vastaaville henkilöille. Lähetin selkeän mailin tarpeistani ja jäin odottamaan innokkaita asiakaspalvelijoita. Niitä ei ollut.

Ensimmäisen vastauksen sisältö oli kutakuinkin, että "Voimmeko varata ajan konttoriin. Perustaminen ei onnistu sähköisesti." No eikö sitä mitenkään voisi toteuttaa vaikkapa skannerilla ja sähköpostilla, jos pankilla ei ole juuri siihen kehitettyä softaa olemassa? Nyt kyseinen pankki sitten on ilman uutta asiakasta ja jakkupukutädit pyörittelevät peukaloitaan loosseissaan.

Toinen vastaus oli lyhennettynä: "Emme voi perustaa tiliä vielä näillä tiedoilla. Tiliä perustaessa tarvitsemme tietoa omistajan sekä yrityksen nykyisestä taloudesta ja tulevaisuuden suunnitelmista. Piste."

No miksi pankki ei sitten kysy muutamaa lisätietoa ja perusta tiliä? Mistä näille ihmisille maksetaan palkkaa? Toisin oli kun avasin sijoituksilleni arvo-osuustilin Nordnettiin. Siellä homma hoituu todella vaivattomasti verkon yli.

Vakoile suomalaista kansainvälistä vaatemerkkiä kulissien takaa

Vaatemerkki Makia on ponnistanut Suomesta maailmalle ja on todella katu-uskottava vaatetettaja. Muutaman kaveruksen perustama yritys kilpailee maailmanlaajuisesti suurten katuvaatebrändien kanssa.     Onhan meillä Marimekkoa, Luhtaa yms, mutta tämä on mielenkiintoinen keissi, koska homma on aloitettu nollasta ja miehillä on paljon asennetta ja taitoa.

Katsoin neljäosaisen dokumenttisarjan, jossa kurkisetaan yrityksen kulisseihin. Suomesta on viety perinteisesti kovaa tekniikkaa ja mielikuva myyntityöstä sillä saralla on pönöttävä pukumies loistavien tuotteiden kanssa. Makia on kaikkea muuta. Paitsi, että tuote tietysti on hyvä. Rennot pipopäät tekevät tuotekuvauksia Alaskassa ja kulkevat Euroopan messuilla pakettiautolla. Ja tulosta syntyy.

Kovaa työtä, sitä se on.

 
MAKING OF MAKIA, part 1: A brief history from Basso Media on Vimeo.

Minustako verkkokauppias: perustamiskulut ja pyörittämisen hinta

freefotouk / Flickr

Edellisessä kirjoituksessani kerroin ajatuksistani ryhtyä verkkokauppiaaksi. Nyt selvittelen hieman millaisista kuluista joutuisin selviämään, mikäli kaupan todella perustaisin. Hinnat ovat alvillisia, eli niissä on pientä riskivarausta sen puolesta. Yrityshän saa maksamansa alvit verottajalta takaisin.

Ensiksi perustaisin osakeyhtiön kauppaa varten. Sähköinen rekisteröinti maksaa 330 €.

Hankin verkkokaupan. Tuo MyCashflow vaikuttaa hyvältä ja olisi ilmainen, jos valikoimani on alle 10 tuotetta. Haluan kuitenkin aloittaa maksimissaan sadalla tuotteella, jolloin hinta on 49 €/kk. Vuodessa se tekee 588 euroa.

Kirjanpito pitää olla. NetBaron on integroitu MyCashflowiin. Googlaamalla löysin perusversion hinnaksi 50 € /kk. Veikkaisin, että satanen kuluu oikeasti. Lisäksi kirjanpitäjä veloittaa 300 € /kk. (Oma arvioini)

MyCashflow -kauppa aloitetaan perusulkoasulla, mutta mikäli se alkaa tökkimään myy teemakauppa.fi uusia teemoja hintaa 690 €
Tai täältä hintaan 250 €

Haluan, että verkokauppani varasto sijaitsee jossain muualla kuin makuuhuoneessani. Nettivarasto.fi on integroitu MyCashflowiin ja se maksaa 0,04 € / 25x25x50 cm varastopaikka / vuorokausi. Arvioisin, että keskimäärin muutama kappale myytävää tuotetta mahtuisi yhteen varastopaikkaan. Näin ollen sata tuotettani maksaisi 4 € / vuorokausi eli 1 460 € / vuosi.

Tuotteen paketointi maksaa 2,99 € ja lisätuotteet samaan lähetykseen maksavat 0,79 €.

Verkkomaksupainikkeet: Suomen verkkomaksujen kustannus 59€ / kk ja 708 € vuodessa.

Voisin siis aloittaa kaupan rekisteröimällä Oy:n + ostamalla ulkoasun eli 580 eurolla.
Kuukaudessa maksuja kertyy tämän lisäksi 632 euroa. Vuodessa summa on 7584 €. 

Mikäli tekisin kaupankäyntiä ihan elääkseni niin katetta pitäisi saada sellainen 40 000 € vuodessa, jotta saisin itselleni kohtalaisen palkan maksettua. Katsoin nopeasti Verkkokauppa.comin etusivulta 10 suosituinta tuotetta ja niiden keskiarvohinta oli 79 €. 50 % verottomalla katteella jokaisesta tuotteesta tulisi katetta noin 21 euroa. Tästä vähennetään vielä varastopoikien 2,99 € / tuote. Jotta 40 0000 + 7500 € saadaan kasaan, tarvitaan noin 2600 tehtyä kauppaa. Siis seitsemän tilausta vuoden jokaisena päivänä. Pelkät kulut kattaakseen olisi saatava vähän reilu yksi tuote per päivä myytyä.

Nämä laskelmat perustuivat olettamuksiin, jonka mukaan toiminta olisi ammattimaista. Harrastusmielessä verkkokaupan pystyttäminen käy huomattavasti edullisemminkin. Lähes ilmaiseksi jopa. Pakollisiksi kuluiksi laskisin tuon kirjanpidon ja yrityksen perustamisen. Harrastusmaisessa toiminnassa toki kirjanpidon kustannukset voivat olla huomattavasti alhaisemmat. Tältä pohjalta jään kehittelemään ideoita verkkokaupan toteuttamiseksi.

Minustako verkkokauppias?

larukucafe / Flickr

Ryhtyisinkö verkkokauppiaaksi? Tätä kysymystä olen pyöritellyt mielessäni useita vuosia. Mitään en ole kuitenkaan tehnyt. Paitsi selvitellyt taustoja ja mietiskellyt ja pohtinut. Vuodet kuluvat ja nyhjään saman asian ympärillä edelleen.

Armahdan itseäni hitusen. Olen kuitenkin mennyt eteenpäin ja kulkenut tätä salaista haavettani tukevia polkuja pitkin. Verkossa olen puuhastellut nettisivujen parissa vuodesta 2000 lähtien. Pientä kauppaa olen tehnyt aina ja noin vuosi sitten kypsyi päätös hypätä palkkatyöstä yrittäjyyteen. Yritys on pyörinyt hyvin, mutta silti se verkkokauppa kiehtoo minua - oikeastaan se jo huutaa korvaani: ALOITA JO!

Mikä siinä niin kiehtoo?

Bisnesmielessä tietysti raha ja tässä tapauksessa markkinoiden uusjako. Verkkokaupankäynti kasvaa tällä hetkellä voimakkaasti, mutta on saavuttanut vahvan aseman. Mistään uutuudesta ei voida enään puhua. Itse aloitin verkosta tilaamisen joskus vuoden 2000 tienoilla. Niin, se raha. 80-luvulla joka kaupungissa oli oma erikoisliikkeensä tuotteelle kuin tuotteelle ja 90-luvulla kauppa alkoi keskittymään isompiin yksiköihin. Myös kaupankäynnin rahallinen arvo kasvoi ja jättiläiset kahmivat isoja liikevaihto-osuuksia. Nyt nämä osuudet ovat uudelleen jaossa.

Prisma on hiljattain avannut verkkokauppansa. Jos olen kiinnostunut ruuanlaitosta niin ostan paistinpannun mieluumin aiheeseen perehtyneestä nettikaupasta kuin Prisman nettikaupasta. Miksi? Koska se on ihan yhtä helppoa, tai siis helpompaa, koska ainakin äsken Prisman kauppa kaatuili. Lisäksi luotan erikoisliikkeen osaavuuteen ja palveluun enemmän kuin korporaatiojättiläiseen. Fyysisen Prisman etunahan on, että kaikki saa samasta paikasta. Netissä tästä kilpailuedusta ei ole hyötyä, koska voin avata sormia napsauttamalla uuden välilehden ja taas ollaan uudessa erikoisliikkeessä.

Rahaa siis on jaossa niille ketkä osaavat ottaa. En väitä, että se olisi jotenkin helppoa. Siksihän tässä itsekin olen niin pitkään pähkäillyt. Sitten yksi kiehtova asia on älyn, tutkimuksen ja ammattitaidon uusi tuleminen kaupankäyntiin. Toki tätähän tietysti kaikki kovat pelurit reaalimaailmassakin hyödyntävät (IKEA tulee ensimmäisenä mieleen). Verkkokaupassa myyjän persoonallisuudella ei ole väliä. Äly voittaa ulkoiset ominaisuudet. Finninaamainen nörtti voi olla todella kova kauppamies rintaliiveihin erikoistuneessa verkkokaupassa. Voisiko näin olla ikinä kivijalkaputiikissa?

Kolmantena seikkana minua kiehtoo skaalautuvuus. Nykyaikaisilla ostopalveluilla voisin kasvattaa kauppaani ilman, että joutuisin palkkaamaan lisähenkilökuntaa. Softa on kivasti pilvessä, esim. MyCashflow. Maksunappulat ja pankkiyhteydet ovat valmiina, varastonhallinta ja kirjanpito on linkitetty softaan. Sitten varastointi samasta firmasta ja myös tuotteiden pakkaus ja lähetys. Kusti poljettaa tuotteet asiakkaille. Aloituskustannukset ovat pienet ja kulut kasvavat vasta myynnin mukana. Toki nuo firmat osaavat omansa ottaa jos kauppa lähtee kulkemaan, mutta onpa tehty helpoksi aloittaminen. Voinko perustaa kivijalkamyymälän ja maksaa vuokraa vähän sen mukaan kun myyntiä tulee?

Haaveiden mielikuvani verkkokaupasta on pitkälle automatisoitu rahantekokone, jossa itse säätelen nappuloita ja haistelen tulevia hittituotteita samalla kun istun kesämökin laiturilla. Ainakin teoriassa se olisi mahdollista.

Seuraavassa kirjoituksessani käyn läpi verkkokaupan perustamisen kustannuksia ja pyörittämisen kulurakennetta.

Aloittavan yrittäjän IT-muistilista

Peteris B / Flickr

Asiakasuskollisuusjohtaja-blogissa on hyvä juttu start-up-yrityksen IT-toimintojen toteuttamisesta. Jutun juoni piilee siinä, että nykyään kaiken voi hoitaa pilvipalveluina. Kirjoitus käy myös aloittavan yrittäjän toteutettavien käytännön asioiden muistilistasta mitä tulee tietotekniikkaan.

Kirjoitukseen liittyen kerron tässä oman yritykseni datailukäytännöistä:

Verkkoyhteys ja puhelinliittymä:
Saunalahti 4G, noin 24 € /kk

Telefinland Kokopaketti
2800 min/kk, saman verran tekstareita ja mms-viestejä, noin 20 € /kk

Verkko-osoite
Ilmainenwebhotelli.com, Silver-paketti
1 GB levytilaa, 20 GB kuukausiliikenne, 5 sähköpostitiliä, 1,95 €/kk
.fi-domain, rekisteröinti 25 €

Kotisivut
Ilmainen Wordpress-alusta, ulkoasu Themeforest.com -sivustolta noin 40 $

Sähköposti
Tuon webhotellin kautta, sisäänkirjautuminen yrityksen verkkosivuilta webmailiin, sisältyy kuukausihintaan

Tietokone ja puhelin
Joitain vuosia vanhat luotettavat peruskamat, jälleenmyyntiarvo 0 €

Toimistosovellukset
MS-office, sain jostain
Evernote, noin 40 $ /vuosi

Käyntikortit
Unitedprint.fi
Suunnittelin itse ja printti tehtiin tuolla, 40 € / 250kpl
Edullinen painotalo, josta saa muutkin mainostarvikkeet

Kirjanpito
Perinteinen tilitoimisto, 250-450 € /kk riippuen papereiden määrästä
Viimeisen päälle asiallinen ja huolehtivat puolestani
Olen aikeissa vaihtaa Netvisoriin, jolloin pääsen papereista eroon

Trendit ja markkinat Suomessa vuonna 2013

hddod /  Flickr

Aamulehdessä oli itsenäni kiinnostava artikkeli 2.1.2013 otsikolla "Tältä näyttää kuluttajan vuosi". Juttuun oli haastateltu neljää kuluttajamarkkinoita lähellä olevaa ammattilaista: Stefan Nilsson, Nermin Hairedin, Mika Aaltonen ja Lisa Sounio.

Stefan Nilsson:

Aitous on nouseva trendi. Aitous näkyy ruuan terveellisyydessä ja hitaasti valmistuvana slow foodina. Tilapäisesti auki olevat pop-up-kaupat yleistyvät. Protestointi on trendikästä, samoin sporttisuus. Tuotteissa esiintyy hajontaa siten, että kaikki on joko halvempaa tai kalliimpaa. Kaupunki- ja kotiviljely yleistyy.

Nilsson oli kertonut toimittajalle muutamia muitakin asioita, mutta en oikein ymmärtänyt niitä, joten yllä  ne jotka pysyivät käsittelykykyni rajoissa. Tuosta aitoudesta olen samaa mieltä. Siinä on mielestäni kysy siitä, että ollaan kyllästytty kaiken maailman kusetuksiin. Ollaan valmiita tinkimään hienouksista ja ominaisuuksista kunhan meininki on aitoa. Se taas näkyy tuossa kotiviljelyssä. Siinä voi ainakin olla varma tuotteen alkuperästä, vaikka helppoudesta joutuu tinkimään (vertaa tomaatin ostaminen kaupasta).

Ravintolaruoka on nykyään teollista ja siksi nopeaa valmistaa. Ravintolat ovat ketjuuntuneet eikä ruuan laadusta voi enää olla varma. Päätään nostaa siksi laadukas ruoka hyvin tehtynä. Varjopuolena ruokaa joutuu odattamaan kauemmin ja se luultavasti myös maksaa enemmän. Kotiin ostetaan valmisruokia vähemmän, esimerkiksi Saarioinen supistaa jo nyt henkilökuntaansa tästä syystä. Vastaavasti ruokaa laitetaan enemmän itse. Sian voi korvamerkitä porsaana itselleen ja ostaa sen sitten teurasvaiheessa valmiiksi paloiteltuna. Välissä voi käydä tilalla ruokkimassa ja silittelemässä omaa possuaan. Kanoja vuokrataan kotipihoihin munimaan.

Kaikki edellämainittu on jo osittain protestointia. Protestointi liittyy myös aikojen huonontumiseen. Kuka nousukaudella huutelisi. Hajonta näkyy myös mielestäni siinä, että osa kuluttajista on valveutuneempia ja toiset taas kulkevat entistä enemmän laput silmillä sinne minne muut ohjaavat. Valveutuneet panostavat laatuun ja toiset määrään.

Mika Aaltonen

Henkisen hyvinvoinnin hoitamisesta tulee kasvava markkina. Halutaan uudenlaista hengellistä toimintaa kirkon sijaan. Ihminen motivoituu enemmän itsenä toteuttamisen kautta. Vuorovaikutuksen lisääntyminen esimerkiksi opettaja-oppilas tai tuottaja-kuluttaja asetelmassa. Alhaalta ylöspäin organisoituminen noustee. Yhteiskunnan kontrolliin perustuvan ajattelun väheneminen. Oppimisvastuun siirtäminen oppilaille kouluissa. Ongelmanratkaisukyvyn opettaminen, vähennetään ulkoa opettelua.

Todella positiivista ja toivottavaa kehityskulkua. 

Lisa Sounio

Sounio ohjeistaa markkinoijia, mutta selkeitä vuoden 2013 nousussa olevia trendejä ei oikein irtoa. Ikääntyvistä massoista pitäisi ottaa enemmän irti markkinointimielessä. "Ikääntyvillä on uskallus tehdä mitä vaan. He ovat lojaaleja ja he käyttävät paljon aikaa. Heille tärkeitä ovat kauneus, aitous ja rehellisyys."

Kyllähän tätä on jo pitempään toitotettu, mutta ehkä ei niinkään toteutettu. Jotenkin näin nuorena on vaikea samaistua iäkkäämpien asemaan. Arvot ja elämäntavat kun tuntuvat välillä niin kaukaisilta. Mutta mikä ryhmä voisi todellisuudessa muodostaa paremman asiakaskunnan kuin ikääntyvät. Talot maksettu, perinnöt saatu, aikaa harrastaa, mutta toisaalta ei enään fyysistä kuntoa tehdä kaikkea itse.

Nermin Hairedin

Hairedin on työkseen Nokian digimarkkinointijohtaja ja kertoo siksi verkkokaupankäynnistä ja mobiililaitteista. Ostotapahtuma on hyvin erilainen kuin tavallisessa kauppa-asioinnissa: Katsellaan telkkaria ja surffataan samalla tabletilla. Aloitetaan kaupankäynti ja hoidetaan kaupat loppuun esimerkiksi tietokoneella. Tablettia käytetään korostuneemmin nettisurffailuun kuin tietokonetta. Maailmanlaajuisesti hakukoneisiin tehdyt haut jakautuvat puoliksi tietokoneiden ja mobiililaitteiden kesken, mutta mobiilihaut ajavat vuonna 2013 ohi. 

Tässä puhutaan mielestäni todella suurista trendeistä ja tähän kannattaisi kaikkien kauppamiesten tarttua. Itseäni tämä alue kiinnostaa todella paljon valtavista mahdollisuuksista johtuen. Vuoden 2000 teknobuumi on nyt käytännön toteutuksessa.