Tämä pikku tarina on Tim Ferrisin kirjasta The 4-Hour Workweek. Siinä on jotakin todella kaunista ja inspiroivaa.
Dale Begg-Smith oli ilmassa pää alaspäin ja näki allaan vain valkoisia möykkyjä, mutta laittoi suksensa ristiin kuten oli jo niin monta kertaa tehnyt harjoituksissa. Takaperinvoltti onnistui täydellisesti ja Dale laski jyrkkää rinnettä maaliin voittaen kumparelaskun olympiakultaa Torinossa.
Dale oli intohimoinen freestylehiihtäjä, mutta myös intohimoinen IT-yrittäjä. Hän oli perustanut yrityksensä 13-vuotiaana 15-vuotiaan veljensä kanssa ja nyt 21-vuotiaana firmalla meni jo todella hyvin. Aktiiviuran jälkeistä itsensä ja työpaikan etsimistä ei ollut edessä. Dale harjoitteli kotimaassaan Kanadassa ja hieroi samalla bisneksiä ympäriinsä kestiten asiakkaitaan.
Urheilupiireissä oli kuitenkin totuttu vaatimaan kovaa työtä menestyksen eteen ja moinen vasemmalla kädellä touhuaminen ei käynyt päinsä, loistavista tuloksista huolimatta. Dale haistatti moisille työnarkomaaneille pitkät ja muutti Australiaan, jossa hänet otettiin hyvin mukaan pienempään maajoukkueeseen. Maa ei varsinaisesti ole mikään talvilajien ykköspaikka, joten moinen taituri oli oikein tervetullut.
Dale jatkoi omalla tyylillään optimoiden työnteon ja huippu-urheilun mukavasti keskenään, sai Australian kansalaisuuden ja loppu on historiaa. Not harder but smarter.
Rakastan blogisi
VastaaPoistajatka samaan malliin.