Sinulle on valehdeltu: sinä et olekaan sinä

Sinulle on valehdeltu.

Pulssisi nousee ja mielenkiintosi herää. Kysymykset pulpahtelevat mieleesi. Vain siksi, että minä halusin niin tapahtuvan. Hyvä, olet nyt tarkkana. Tämä tulee olemaan vaikeaa ja haluat kieltää kaiken ja jatkaa kuin ennenkin. Riippuu sisälläsi olevasta uteliasuuden jyvästä tuletko tekemään asialle jotakin.

Näin on mukava pikku esipuhe käyty läpi. Yritän jatkaa selkeästi ja turhia arvoituksia välttäen. Tämän kertainen kirjoitus käsittelee egoa ja minuutta - asia, joka on askarruttanut minua lapsesta asti. Kiinnostuin psykologiasta muutama vuosi sitten kun yritin saada jotain tolkkua läheisen ihmisen mielenterveysongelmaan. Se alkoi vetämään puoleensa todella voimakkaasti ja aloin tutkimaan muiden lisäksi itseäni.

Olin toiminut välillä hankalissa tilanteissa jälkeenpäin ajateltuna melko oudosti ja jotenkin kauko-ohjattuna, enkä pitänyt siitä. Esimerkiksi riidellessä saatoin kimmastua yhtäkkiä aivan liikaa ja ilman järkevää syytä. En hallinnut itseäni nurkkaan ahdistettuna. Miksi se tapahtui ja kuka minä oikeastaan olin? Dilemma oli suorastaan kiehtova, joskin todella iljettävä. Iljettävä, koska pureuduin omiin henkisiin mätäpaiseisiini. Sukelsin psykologian ja mieleni syövereihin ja olen vasta alussa matkallani, mutta haluan jakaa kanssasi havaintojani.

EGO

Egosta tulee nopeasti mieleen röyhkeä mersulla ajava keski-ikäinen mies. Hän ja hänen valtava egonsa. Eli siis hiljaisella kirjastontädillä on pieni ego?

Ei aivan. Jokaisella ihmisellä on ego ja suurin osa ihmisistä kuolee tietämättä mitä se tarkoittaa ja minusta se on sääli. Kun sinä ajattelet niin pääsi sisällä on ääni, jolla puhut itsellesi, eikö vain? Minä teen niin juuri nyt kun kirjoitan tätä ja sinun äänesi lukee sen. Ääni voi myös puhua vaikka englantia tai muita kieliä, mutta se on silti pääsi sisällä. "Minun ääneni" tai "minä", hmm... Minä. Minä luen tätä. Kuka minä? Se on sinun EGOSI joka tätä lukee ja siinä ei ole mitään pahaa.

Ego on se tietoinen mieli, jolla sinä ajattelet. Ei mitään sen kummempaa. Meillä kaikilla on sellainen ja hyvä niin. Ilman sitä emme pysyisi hengissä tässä fyysisessä maailmassa kovinkaan kauaa. Ihminen kun on todella haavoittuvainen ilman ajattelukykyään. Ajattele jos olisit nyt ulkona pelkkien viettäisi varassa - kauanko selviäisit hengissä?

Loit juuri ajatuksen tyhjästä, koska minä käskin niin. Pystytkö nyt ajattelemaan, että "minä olen minä"? Minä ainakin pystyn. Ääni päässäni sanoo "minä olen minä". Helppoa. Minä sitä ja minä tätä. Minä olen mies. Minä kirjoitan. Ja siinä on maailman suurin huijaus. Sinua kusetetaan oikein huolella, koska se ääni päässäsi et ole sinä vaan sinun egosi. Sinä et ole sama asia kuin sinun ajatuksesi. Sinun ajatuksesi et ole sinä. Ne ovat osa sinua, mutta sinä et ole ajatuksesi.

Äsken käskin sinun ajatella ja päähäsi tuli ajatus tyhjästä. Se ei ollut siellä valmiina odottamassa. Sinä loit sen mielessäsi kaikkine vivahteineen. Se tuli siis tyhjästä ja meni jonnekin. Onko se sinulla nyt tallessa? Eipä taida enään olla juuri se sama ajatus arkistoituna kuin tietokoneella. Ajatukset tulevat tyhjästä ja menevät pois lopullisesti. Se että sinun päässäsi oleva ääni miettii jotakin on vain ajatus. Ajatus, jonka sinun egosi teki sinulle. Kun menet nukkumaan niin myös egosi nukkuu ja silloin alitajuntasi näyttää upeita elokuvia sinulle, et vain aina muista niitä, koska herättyäsi ego on jo hyvinkin pirteänä.

On maagista, mutta myös kovin surullista huomata ettei olekaan se ihminen kuka luuli olevansa. Jos minä en ole minä niin kuka sitten olen? Tämä miete tuli taas egon suusta. Se on utelias ja tahtoo olla koko ajan ohjaksissa. Se haluaa kontrolloida mieluiten kaikkea ja sen perverssein unelma on olla maailman valtias. Mikään muu ei oikeastaan riitä sille. Ego haluaa aina enemmän kuin mitä on nyt. Ego myös loukkaantuu helposti. Kaikki voidaan tarvittaessa tulkita suurena loukkauksena egoa kohtaan.

Tällainen mukava veijari päässämme siis asustaa ja huijaa meitä minkä kerkiää. Onneksi tasapainoinen ihminen tietenkin ottaa tämän huomioon eikä porskuta vain egon varassa. Ja onneksi me kaikki olemme aina tasapainossa?

Muistele onnellisimpia hetkiäsi. Ajattelitko silloin todella intensiivisesti vai annoitko vaan tilanteen kantaa? Onnenhetkistä löytyy todellinen minuus, silloin ego ei suolla ajatusvirtaa jatkuvalla syötöllä vaan on sivuutettu hetkeksi. Mietipä sitä, jatketaan tästä joskus.

Miten tehdä yhteistyötä mulkun tyypin kanssa

Välillä sitä joutuu tekemisiin uskomattoman mulkkujen tyyppien kanssa. Itse yritän löytää ihmisistä viimeiseen asti jotain hyvää ja olla sovitteleva, mutta joskus raja tulee vastaan. On ihmisiä, joiden elämä pyörii täysin heidän oman napansa ympärillä ja muuta siihen ei sitten mahdukaan. He saattavat olla joissain tilanteissa hyvinkin mukavia, mutta motiivi sille on aina oman edun tavoittelu.

Pyöritin edellistä yritystäni tällaisen ihmistyypin kanssa. Hommat sujuivat mahdottoman mukavasti kun asiat rullasivat hänelle edulliseen suuntaan. Ja kunnia siitä kuului hänelle, tietysti. Olen kärsivällinen, joten luovin tilanteessa noin vuoden, ennen kuin sain asialle pisteen ja tiemme erkanivat. Kärsivällisyyteni loppui kun aloin viettämään ennalta sovittua lomaani ja pidin puhelintani aika vähän mukanani.

Yrittäjäkumppanini oli yrittänyt soittaa minulle ja oli raivoissaan kun en ollut vastannut. Tämä ilmeni hänen lähettämästään tekstiviestistä. Odottelin muutaman tunnin, koska olin lomalla ja asia ei mielestäni ollut kiireellinen. Lähetin sitten tekstiviestin, jossa neuvoin häntä asian hoitamiseksi ja kerroin olevani lomalla ja siksi estynyt välittömään yhteydenpitoon. Tästä alkoi melkoinen piinaviikko. Kaveri alkoi rummuttamaan soittoa soiton perään sekä lähetteli viestejä sisältönä "vaikee vastata saatana" ja muuta kohteliasta.

Olin tietenkin raivoissani. Miten hän kehtaa käyttäytyä minua kohtaan noin, vaikka olin palvellut häntä niin hyvin (tietenkin juuri siksi). Halusin lähteä mukaan sotaan ja vastata jotain piikikästä. En kuitenkaan tehnyt niin vaan aloin suunnittelemaan miten etenisin järkevästi ilmiselvästi henkisesti epävakaan ihmisen kanssa.

Paras ohje jonka löysin kuului näin:

"Jos alat painimaan sian kanssa, olette pian molemmat yltäpäältä paskassa. Ja siitähän sika nauttii."

Sain noudatettua ohjetta ainakin jotenkin ja irtaannuin omasta firmastani ja aloitin koko homman nollasta. Tämä oli todella masentavaa, mutta ainoa keino jatkaa eteenpäin. Siitä saankin vielä muutaman tarinan myöhemmin. Tällä viikolla, noin vuosi erostamme kaveri oli taas rimpauttanut. Olemme toki pitäneet kevyesti yhteyttä tässä välilläkin, joten tilanne oli ihan normaali.

Hän oli siis soittanut, enkä ollut vastannu, joten sain viestin: "Soita, asiaa". Minulla oli kiireinen päivä, enkä kerinnyt viestittelemään takaisin kuin vasta seuraavana päivänä. Tiedustelin mitä oli mielessä. Sain vastaukseksi puhelin soiton ja viestin "Mikä on niin vaikee vastata, olis vähän asiaa herran toimista firman ajoilta".

Hienoa! Verenpaineeni alkoi nousta ja mieleni teki vastata jotakin samalla mitalla. Sain kuitenkin pidäteltyä itseäni ja mietin tilanteen eteenpäin. Jos vastaan mitä tahansa, hän saa tahtonsa läpi töykeydellään. Jos en vastaa niin jään toki epätietoiseksi mitä asia koski, mutta ehkä ei muuta. Jos olen tehnyt jotain rikollista niin luultavasti asian hoitamista jatkaa poliisi. Enkä muistaakseni ollut mitään sellaista tehnyt.

Valitsin totaalisen ignoroinnin, poistin viestit, enkä ole herrasta kuullut nyt muutamaan päivään. Toimii siis ihan kivasti.

Narsisti pomona, mitä pitäisi tehdä?

Olen seurannut oikeudenkäyntiä tapauksesta Hilkka Ahde vastaan Timo Räty. Ahde on kokenut kiusaamista ja epäasiallista käytöstä esimiehensä Rädyn taholta ja juttua puidaan nyt oikeudessa. Aika hankala keissi, koska joudutaan pohtimaan miten ihmiset kokevat asioita. Kokemuksia on yhtä monta kuin on ihmisiäkin.

Taustamateriaalin perusteella Räty vaikuttaa piinkovalta ja kylmähermoiselta mieheltä. Hän on koulutukseltaan juristi ja työskenteli edunvalvontatyössä SAK:ssa ja AKT:ssä. Lakkojen käyttäminen aseena tuossa työssä oli hänelle tunnusomaista. Muistan uutispätkistä melkoisen pokerinaaman, joka tuli kommentoimaan tiukkoja neuvotteluja niiden ollessa kesken.

Räty on leimattu narsistiksi ja jopa psykopaatiksi. Näin voi ollakin, mutta toistaiseksi tämä on vain tietämättömien arvailua.

Sitten tämä Hilkka Ahde. Hän vaikuttaa Rädyn vastakohdalta. Ollut monessa erilaisessa työssä ja harrastuksessa mukana ja esiintynyt julkisuudessa silloin tällöin ilmeisesti omasta halustaan. Ahde vaikuttaa jopa hieman nauttivan julkisuudesta ja kansanedustajamiehensä mukanaan tuomista eduista. Ei siis ihan tavallinen toimistotyöläinen.

Voisin helposti ajatella, että tässä on kaksi hyvin erilaista persoonaa törmänneet pahasti yhteen. Rätyä vituttaa ainainen hössötys ja esiintyminen ja Ahde taas on tottunut näennäisesti ystävälliseen kohteluun. Tai sitten Räty on ilkeä narsisti ja kiusasi Ahdetta. Sitä emme ehkä koskaan voi tietää.

Narsistinen persoonallisuushäiriö on todella ikävä sairaus. Potilas kun ei itse sitä tunnista, jolloin hoitokin on lähes mahdotonta. Lisäksi syyt sairauteen löytyvät lapsuudesta ja sairas henkilö on täysin syytön sairauteensa.

Jos pomona on narsisti ja haluat asioiden muuttuvan niin et pysty tätä pomoa muuttamaan. Hän on ja pysyy narsistina. Hän saattaa kiusata sinua täysin puhtaalla omallatunnolla. Tilanne pitää hyväksyä. Olen töissä työpaikassa, jossa esimieheni on narsisti ja hän kiusaa minua. Sitten pitää alkaa miettimään miten edetään. Haluanko jatkaa ja kuunnella päivittäistä vittuilua vai enkö kestä sitä enään.  Jos haluaa jatkaa, niin sitten on kestettävä se mitä tulee. Epäreilua, mutta totta.

Jos taas haluaa parantaa elämänlaatuaan ja työpaikka tuntuu ahdistavalta niin kannattaa alkaa tekemään uutta suunnitelmaa ja irtautua sairaasta työpaikasta. Omaa mielenterveyttään ei kannata uhrata esimerkiksi uran takia.